Neuvonantaja

Lapsesi näön kehittyminen


0 Comments

Syntyessään lapsen näkökyky rajoittuu noin 30 cm:n etäisyydelle. Lapsesi näkökyky ja suurin osa fyysistä ominaisuukista kehittyvät nopeasti ensimmäisen viikkojen ja kuukausien aikana.

Lapsesi kyvyttömyys havaita suuria etäisyksiä ei johdu fyysisestä kehityksestä vaan iästä. Vauvojen havainto- ja näkökyvyn rajoitukset johtuvat yksinkertaisesti siitä, että aivojen ja silmän verkkokalvon täytyy kehittyä aikansa. Vaikka silmän optiikka saattaakin olla tähän valmis, lapsen täytyy oppia käyttämään sitä (Hamer 1990).

Noin kahdeksan kuukauden ikäisenä lapsesi oppii näkymään huoneen toiseen päähän ja tunnistamaan värien erovaisuuksia selkeämmin. Lapsesi on kuitenkin jo valmis erottamaan kaksi harmaan sävyä, joiden
kirkkaudet eroavat vain noin 0,5 % (Hamer 1990).

Nämä tutkimustulokset osoittavat, että vauva kamppailee kehittyäkseen näkemään esineitä kauempaa kuin mitä hän näki syntymän aikana. Lasten tarkka värien, äänien ja varjojen erottaminen tarjoaa heille visuaalisen virikkeiden rikkauden ja kyvyn erottaa asioita ja käyttäytyä niiden mukaisesti.

Vauvat haluavat vaistomaisesti katsoa selvästi erottuvia reunoja ja kuvioita. Jo noin kahden kuukauden iässä vauvojen kyky erottaa värejä on kehittynyt pisteeseen, jossa lapsesi voi erottaa lähes kaikki maailmamme herkät vivahteet. Kuten Hammer kirjoittaa, "normaali, visuaalinen ympäristö ilman mustavalkoisia leluja on erittäin vivahteikas ja hyvävirike vauvallesi" (Hamer 1990).

Muodot, esineet ja kirkkaan väriset lelut tarjoavat kaikki visuaalisiai virikkeitä lapsellesi. Nämä virikkeet eivät ainoastaan auta näön kehityksessä, vaan parantavat myös kykyä oppia.

Palikoiden kasaaminen päällekkäin, osoita-ja-kerro -leikit, värittäminen ja satukirjat parantavat kaikki käsi-silmäkordinaatiota.

Kun vietät aktiivisesti aikaa lapsesi kanssa esimerkiksi hänen istuessaan syöttötuolissa ruokapöydän ääressä, voit kysyä kysymyksiä esineistä ja osoittaa muotoja, eläimiä, esineitä ja värejä. Anna lapsellesi värikyniä piirtämistä varten. Lue osoita-ja-kerro -tarinoita. Jakakaa ja kommunikoikaa yhdessä.

Tutkimus osoittaa, että lapset oppivat paljon kielestä kuuntelemalla, katsomalla ja osallistumalla keskusteluihin perheen kanssa (Beals 2001).

Vuorovaikutukseen rohkaiseminen pöydän ääressä ei pelkästään auta lasti näkökyvyn ja silmä-käsikoordinaation kehittämisessä, vaan kehittää myös tunnistus-, kieli- ja sosiaalisia taitoja.

Lähteet:

Hamer, Russell D. 1990. “What can my baby see?” - ski.org

Beals, Diane E. 2001. “Eating and Reading: Links between family conversations with preschoolers and later language and literacy.” In Beginning Literacy With Language, 4. luku, sivut 75-92. Baltimore: Paul H. Brooks Publishing.
Comments
 
 

Most popular